Uteliaisuus – tuo elämän suola

Yleinen

Puuduttaako arki? Onko elämä ennalta-arvattavaa oravanpyörää?

Heti kun uskomme ymmärtävämme jotain, emme kiinnitä siihen enää huomiota. Todellisuudessa uutuus on läsnä jokaisessa hetkessä. Uteliaisuus on joustavuutta ja uuden näkemistä tutussa ja turvallisessa. Näin kirjoittaa Tom Kashdan kirjassaan Curious?, joka ruotii uteliaisuden merkitystä henkilökohtaiselle kasvulle ja hyvinvoinnille.

Kashdanin mukaan on luonnollista, että ihminen haluaa ennustaa, ymmärtää ja kontrolloida mitä hänelle tapahtuu. Jos emme yrittäisi ”paketoida” tapahtumia ja kokemuksia, toimintamme passivoituisi. Emme tällöin osaisi vetää johtopäätöksiä, joiden perusteella toimia jatkossa. Johtopäätösten (”closure”) saaminen tuottaa myös mielihyvää ja saa meidät tuntemaan itsemme älykkäiksi ja itsevarmoiksi, sekä olomme tuntumaan turvalliseksi.

Erityisesti positiivisen tapahtumien kohdalla tämä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. Kokemusten lokerointi hävittää niistä uutuuden viehätyksen. Aivojemme osat, jotka syttyvät uusista, tuntemattomista asioista sammuvat. Tilanne pistetään ”arkistoon” vanhojen kokemusten perusteella.

Tuttu on turvallista ja riskitöntä. Uusi on epävarmaa ja toisinaan pelottavaakin. Turhan helposti pyrimme ainoastaan välttelemään harmeja. Teemme vain tuttuja asioita, jotka varmasti osaamme, juttelemme vain tuttujen ihmisten kanssa ja meille tutuista aiheista. Varman päälle pelaamisella on kuitenkin synkkä puolensa. Usein pelkomme ovat turhia ja yliarvioimme riskit ja epäonnistumiset ja aliarvioimme uteliaisuuden ja rohkeuden hyödyt. Onkin hyvä kysyä itseltään: haluanko elää turvallisesti vai olenko valmis hyväksymään myös hieman ahdistusta ja riskejä, saavuttaakseni tyytyväisyyttä, henkilökohtaista kasvua ja merkityksellisyyden kokemuksia?

Uteliaisuudesta psykologista joustavuutta

Kashdan kuvaa yhdeksi tärkeimmäksi uteliaisuuden ansioksi sen, että uteliaan on helpompi olla tilanteissa (ja hakeutua sellaisiin), joissa herää sekä negatiivisia että positiivisia tuntemuksia. Tämä liittyy kaikkiin tilanteisiin, joissa joutuu lähtemään mukavuusalueelta tai ponnistelemaan osaamisen ylärajoilla. Mukavuusalueelta lähtemissä on elämisen makua, mutta se aiheuttaa myös epävarmuutta.

Tarkastelen tätä pointtia lempiaiheeni, ihmissuhteiden, valossa. Ainakin itselleni tuottaa suurta elämäniloa (ja monenlaista hyötyä) tutustua uusiin ihmisiin. Käytännössä uudet vuorovaikutustilanteet saattaa kuitenkin luoda epävarmuutta, koska läsnä on mm. torjutuksi tulemisen mahdollisuus.

Olen seminaarissa, jossa bongaan yhden psykologian alan guruista. Tekisi mieli mennä juttelemaan, mutta pääni täyttyy ajatuksista: Mitä oikein sanon? Vaikutanko ihan dorkalta? Jne.

On inhimillistä, että epävarmuus ja pelko saavat minut ottamaan askeleen taaksepäin. Arto Pietikäinen antaa kirjassaan Joustava mieli tilanteeseen oivia neuvoja. Hänen oppejaan noudattamalla voin pyristellä mieleni ylivaltaa vastaan. Pietikäinen neuvoo ottamaan tietoisesti etäisyyttä omiin reaktioihin ja toimintatapoihin. Muistutan siis itseäni, että hankaliltakaan tuntuvia ajatuksia tai tunteita ei tarvitse vältellä, vaan niihin voi suhtautua uteliaasti. Jaahas, mitä mielelläni on kerrottavana tänään? Mitä kauhuskenaarioita ahdistusmörkö olkapäälläni maalailee? Omien tuntemuksien avoin huomaaminen auttaa minua valitsemaan suhtautumistapani. Eli lähestymisen välttämisen sijaan. Vaikka ahdistusmörkö pystyttelisikin olkapäällä.

Valokeilan kääntäminen

Jos uskaltaudun ottamaan ensiaskeleen uteliaisuuden tiellä, antaa Kashdan vinkkejä siihen kuinka minun kannattaa vuorovaikutusta rakentaa.

Usein haluamme näyttäytyä mahdollisimman kiinnostavina ihmisinä, joilla on kiinnostavaa sanottavaa. Uteliaisuus siirtää valokeilan toiseen ihmiseen. Kahshdan ehdottaa, että kannattaa kokeilla keskittyä edes muutama minuutti synkkaamaan oma tunnetila ja reaktiot toisen reaktioihin. Tällöin tulee unohtaa oma agenda ja mietteet siitä, mitä aikoo sanoa seuraavaksi. Tämä saa sinut vaikuttamaan kiinnostavammalta ja mukavammalta. (Kuten edellä mainittu esimerkki osoittaa, myös minulla on tässä vielä paljon opittavaa. Helposti sitä keskittyy vain jännäämään millaisena itse tilanteessa näyttäytyy.)

Jälleen kerran on hyvä muistaa myös nonverbaali viestintä: aitous sanoissa ja teoissa. Sanaton viestintä paljastaa oletko todella kiinnostunut vai et. Asento, äänenpainot, ilmeet, katsekontakti, etäisyys, kosketus jne. kertovat toisen huomioinnista ja kiinnostuksesta.

Vaikka kuinka olisi utelias ja tehostaisi kiinnostuksen osoitusta tarkentavin kysymyksin, päännyökkäyksin ja hyväksyvin ynähdyksin, tulee toisinaan tyrmätyksi. Ja kokemuksesta tiedän, että kyllähän se vihlaisee. Ahdistustani kuitenkin lievittää sen muistaminen, että en voi kontrolloida lopputulosta, ainoastaan omaa toimintaani. Voin tehdä vain oman osuuteni ja olla itselleni armollinnen, jos toinen ei innostu. Eikä siitä maa kaadu. Uusia mahdollisuuksia tulee kyllä, jos vaan ei suostu päästämään irti uteliaasta asenteesta, kolhuista huolimatta.

Uutta vinkkeliä tuttuun ja turvalliseen

Vaikka luonnostaan hakeudumme sellaisten ihmisten seuraan, jotka muistuttavat meitä itseämme, Kashdanin mukaan ”not knowing” on avaintekijöitä kaikkiin ihmissuhteisiin. Kiinnostuminen siitä mitä emme vielä tiedä toisesta ja miten toinen eroaa omasta itsestä on olennaista ihmisuhteiden vahvistamisessa. On hyvä, että läheiset ihmiset omaavat erilaisia kiinnostuksen kohteita, taitoja, vahvuuksia, näkökulmia ja intohimoja. Erilaisuus ruokkii uteliaisuutta ja mahdollisuutta oppia toiselta.

Uteliaisuus myös helpottaa lähtemistä vaikeisiin keskusteluihin (joissa on läsnä myös negatiivisia tunnesisältöjä), koska uteliaan on helpompi pysyä avoimena. Eriäviinkin mielipiteisiin voi suhtautua mielenkiinnolla (kts. ”väärän kuninkaan päivä”). (Btw: Mielestäni sama periaate soveltuu myös omaan asiantuntijuuteen. Uusiin näkökulmiin ei kannata suhtautua torjunnalla vaan uteliaisuudella.).

Uteliaisuutta ja mukavuusalueelta lähtemistä kannattaa harrastaa myös yhdessä. Kashdan kertoo tutkimuksesta (Aaron ym., 2000), jonka tulokset ovat varsin mielenkiintoiset: Jos pariskunnat tekivät asioita, jotka kokivat jännittävinä (ja joihin liittyi mukavuusalueelta lähtemistä) parani heidän kokemuksensa myös parisuhteesta. Jos taas pariskunta teki vain miellyttäviä (”helppoja”) asioita yhdessä, ei tällä ollut yhtä selkeää vaikutusta.

Loppuun vielä tiivistys:

  • Uteliaisuus on löytämistä, tarve varmuuteen on oikeassa olemista.
  • Uteliaisuus luo ihmissuhteita, tarve varmuuteen lisää suojamuureja. 

Inspiraation lähteinä:

  • Kashdan, Todd (2009): Curious?
  • Pietikäinen, Arto (2012): Joustava mieli

1 thought on “Uteliaisuus – tuo elämän suola”

  1. Minusta tärkeintä tässä on oman sisäisen puheen tunnistaminen ja sen myötä mahdollisuus valita oma toiminta. Lauseesta ”en voi kontrolloida lopputulosta, ainoastaan omaa toimintaani” voisi saada hyvän moton, jolla korvata negatiivista sisäistä puhetta ahdistusta herättävässä uudessa tilanteessa!

    Hyvä pointti on myös se, että uteliaisuuden avulla saa oman huomion kohdistumaan toiseen ihmiseen ja vähemmän niihin omiin ”kuinka minun pitäisi tässä tilanteessa olla” -ajatuksiin. Oman sanattoman viestinnän ajatteleminen taas muutenkin ahdistavassa tilanteessa tuntuu jo liialta ja tuokin huomion taas itseen toisen sijasta. Siitä tulee heti mieleen absurdi paine, että pitäisi näyttää aidosti kiinnostuneelta! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.