Tarvitseeko työn olla hauskaa?

Yleinen

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Toimintasuunnitelmat, tavoitteet, ajatustyö. Tuttuja mantroja monelle ja näiden puolesta puhun itsekin. Arjen kokemus kuitenkin osoittaa, että tunteet ovat ne, jotka tarttuvat tiukan paikan tullen rattiin ja rationaalinen puoli jää auttamatta apukuskin osaan. Tästä huolimatta tunteiden merkitys on pitkään ollut paitsiossa psykologian tutkimusperinteissä. On keskitytty kognitiivisiin prosesseihin (tiedonkäsittelyyn), kuten havainto, muisti ja ongelmanratkaisu. Vasta hiljalleen olemme alkaneet kiinnostua tunteiden merkityksestä jokapäiväiselle toiminnallemme.

Positiiviset tunteet suorituksen buustaajina

Tutkimusten mukaan negatiiviset tunteet kaventavat huomiokykyämme ja toimintaamme. Selitys tälle löytyy selviytymisvietistä. Kun kivikauden asukki aikoinaan kohtasi hyökkäävän leijonan, stressi ja pelko kaventivat vaihtoehdot kahteen: taistella vai paeta. Tämä fokusoi tarkoituksenmukaisesti toimintaa vaarallisessa tilanteessa. Vaikka elinympäristömme on nykyään varsin erilainen, sama mekanismi ohjaa toimintaamme edelleen.

Mikä sitten on positiivisten tunteiden rooli? Asiaa on tutkinut mm. Barbara Fredrickson, jonka mukaan positiiviset tunteet laajentavat prosessointiamme ja auttavat meitä näkemään mahdollisuuksia. Elämä ei siis ole ainoastaan selviytymistä stressaavista tilanteista, vaan kehittymistä, oppimista ja mahdollisuuksien näkemistä. Positiivisten tunteiden voidaankin nähdä olevan yksi lajikehityksemme edellytyksistä. Tästä löytyy tiukkaa tutkimuksellista faktaa: eräässä Fredricsonin tutkimuksista havaittiin, että niiden koehenkilöiden ajattelu, jotka altistettiin ennen koesuoritusta positiivisille tunteille (kuten tyytyväisyys tai huvittuneisuus), oli laajempaa ja monipuolisempaa kuin koehenkilöillä, jotka oli altistettu kielteisille tunteille (kuten ahdistus tai viha). Tämä ajattelun ”laajentuminen” on todistettu myös aivokemian tasolla. Myönteiset tunteet aktivoivat välittäjäaineita (dopamiini ja serotoniini), jotka saavat meidät tuntemaan mielihyvää, mutta myös buustaavat aivojemme oppimiskeskuksia. Myönteiset tunteet edistävät informaation prosessointia sekä hermoston yhteyksien muodostumista, jolloin muistaminen helpottuu ja tiedonkäsittely paranee. Mielialan on myös havaittu konkreettisesti laajentavan havaintokykyämme. Myönteinen mieliala aktivoi visuaalista aivokuorta niin, että koehenkilöt havaitsivat useamman objektin kuin kielteisessä mielialassa olevat. (kts. Fredrickson: Positivity ja Achor: The Happines Advantage)

Edellä kerrottujen tutkimustulosten merkitys arkiselle työnteolle on ilmeinen. Luova ongelmanratkaisu ja uusien mahdollisuuksien spottaaminen kuuluvat osaksi useimpien meistä työnkuvaa.

Jokaiselta meistä löytyy omat kikkansa pieneen päivittäiseen piristykseen. Itselläni se on jammailuhetki hyvän musiikin tahtiin tai rupattelu työkaverin kanssa. Hymyn huulille voi tuoda myös hauska youtube-pätkä tai iloisen sattumuksen muistelu. Positiivisen pössiksen luomiseen kannattaa panostaa erityisesti stressaavissa tilanteissa. Kun stressi painaa päälle, voi käyttää vaikkapa mielikuvaharjoittelua onnistuneesta suorituksesta, muistella aikaisempia onnistumisia tai kannustavia sanoja työtoverilta. Tutkimukset osoittavat, että myönteiset tunteet eivät ainoastaan paranna suoritusta vaan toimivat myös vastalääkkeenä stressin fyysisiä vaikutuksia vastaan.

Tarttuvat tunteet

Hox! Nyt tulee tärkeä asia: se mitä tunnet, ei ole vain sinun asiasi. (Tai ainakaan se mitä ilmaiset.) Tunteet nimittäin tarttuvat. Tällä on erittäin painava merkitys sekä työyhteisöjen että perhe-elämän kannalta. Erityisesti sekä kyynistyminen että innostuminen ovat herkkiä tarttumaan. Kumpaa sinä kylvät ympäristöösi? Tutkimusten mukaan hyvinvoivassa ja menestyvässä työyhteisössä myönteisen kommunikaation suhde kielteiseen on vähintään 3:1. Eli kannustavaa puhetta tulisi olla kolmenkertaisesti kielteiseen ja väheksyvään puheeseen verrattuna. Tämä ei tarkoita, että turhautumista tai ongelmia ei saisi tuoda esiin, vaan että energia tulisi suunnata ongelmien ratkaisuihin ja saavutusten huomiointiin. Paljolti on kyse arkisesta puhetavasta ja keskustelukulttuurista.

Mielenkiintoinen (joskin hieman triviaalimpi) tutkimustulos on, että pariskuntien kasvonpiirteet alkavat muistuttaa ajan myötä toisiaan. Tunteet tarttuvat myös naamaan, sillä kasvot muokkautuvat ajansaatossa niillä vierailleiden ilmeiden mukaan. Ollakko siis kiikkustuolissa yhdessä yrmysuita vai naururyppyisiä?

Aina ei naurata

Edellä esitetyn perusteella työn siis todella olisi syytä olla hauskaa, sekä hyvinvointimme että suorituksemme kannalta. Merkitys on ilmeinen, mutta vain osa totuutta. Myönteisten tunteiden lisäksi hyvinvointi rakentuu myös merkityksellisyyden kokemukselle (Mm. Seligman 2002). Tällä viitataan kokemukseen siitä, että teen jotain hyödyllistä ja olen valmis satsaamaan siihen, vaikka aina se ei olisikaan kivaa tai helppoa. Oma työni psykologina ei suinkaan aina ole naurua ja hurraahuutoja. Usein joutuu pähkimään tosissaan ja sinnittelemään oman osaamisen rajoilla. Tästä huolimatta (ja ehkä osaltaan juuri siksi) rakastan työtäni. Useimmiten pieni ponnistelu synnyttääkin parhaimmat fiilarit.

 

Aiheesta lisää:

-Barbara Fredrickson: Positivity (2009)

-Sean Achor: The Happiness Advantage (2010)

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.