Epämiellyttävien fiilisten sietäminen

Yleinen

Blogin starttaaminen ei ollut minulle mikään helppo nakki. Vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, että eihän siinä ole mitään sen kummempia, kuhan kirjottelee vaan mitä mieleen tulee. Kirjoittelu sinänsä ei osoittautunutkaan ongelmalliseksi, koska tykkään pyöritellä asioita niin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ongelmaksi nousi omien raapustusten laitto kaikkien nähtäväksi. Etenkään kun en ole koskaan pitänyt itseäni varsinaisena kynäniekkana tai ilmaisun mestarina. Luonnollisesti takaraivossa kolkutti myös ajatus, että mitä tällaisella nuorella noviisilla voisi oikein olla sanottavaa. Bloggaukseen liittyi siis monenlaisia epävarmuuden tunteita ja voisi jopa sanoa, että lievää ahdistusta.

Näiden epävarmuuden tunteiden lisäksi takaraivossa kuiskaili kuitenkin myös epämääräinen, mutta sinnikäs ääni, joka houkutteli tarttumaan toimeen. Tunsin, että blogin kirjoittaminen voisi olla antoisaa. Ajatusten aukikirjoittaminen laittaa työstämään opittuja asioita ihan eri sfääreissä. Ja elämäni suuria iloja on fiilistellä juttuja, joista olen innostunut.

Blogin starttaaminen kuitenkin venyi ja venyi ja näytti jo siltä, että koko projekti kärsii keskenmenon. Syyllistyin siis niinkin inhimilliseen toimintaan kuin vetkuttelu. Kuten tavallista, vetkuttelu johtui siitä, että pyrin välttelemään vaikeita fiiliksiä, jotka liittyi blogin starttaamiseen. Kokemuksesta viisastuneena voin sanoa, että vetkuttelusta selviämisen peruskivi muurataan siten, että on tarpeeksi vahvana ajatus siitä miksi ryhtyä johonkin hommaan. Tekeminen kun vaatii tietyn tunnehinnan. Kun perustelut on tehty, usein ryhtymistä helpottaa myös, jos on jonkilainen game plan eli askelmerkit kunnossa, jotta tietää miten edetä asiassa. Sitten pitää vielä malttaa olla jäämättä sudenkuoppiin rypemään ja voivottelemaan, vaikka ei aina askeleet osuisikaan kohdilleen.  Tämä jää nähtäväksi! 😀

Miksi-kysymyksen pohdinta saattaa myös auttaa madaltamaan tavoitteita ja alentaa näin kynnystä aloittamiseen. Myös blogin kirjoittaminen on niitä juttuja, joita oppii ainoastaan tekemällä ja joissa vain harjoitus tekee mestarin.

Onnellisuus ei ole sitä, että on koko ajan hyvä fiilis ja sata lasissa. Välillä onnellisuuden eteen joutuu sietämään ahdistusta, inhottavia tunteita ja epämiellyttäviä ajatuksia. Olennaista on pitää mielessä: MIKSI. Kun tämä on kirkkaana mielessä, on valmis sietämään vähän vaikeitakin fiilareita. Se on sen arvoista. Usein käy myös niin, että kun epämiellyttäviä fiiliksiä oppii sietämään, niiden teho vähenee ja jäljelle jää tyydyttävä ja syvemmän merkityksen omaava arki. Tulee tehtyä niitä juttuja, joilla on oikeasti merkitystä. Helppo ja haasteeton elämä ei siis tarkoita merkityksellistä elämää. (kts. Seligman: Authentic happiness ja Flourish)

Sivuhuomautuksena vielä sanottakoon, että myös huippuelämykset vaativat useimmiten hieman työtä alle. Esimerkiksi flow-fiiliksiin pääsee usein vasta kun on hetken malttanut (vaikka ei olisi aluperin huvittanut) puurtaa hommia. Kun ponnistelujen jälkeen asiat alkaa loksahdella kohdalleen, ei tunnetta voita mikään! (Kts. Csikszentmihályi: Flow.)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.