Oppiminen on tietämistä tärkeämpää
Teetkö mieluummin sitä mitä osaat vai sitä missä voit oppia?
On houkuttelevaa keskittyä työssään niihin asioihin, jotka hellivät itsetuntoa ja joiden kautta voi kokea olevansa hyvä ja hyödyllinen. Osaamisen kokemus onkin tärkeimpiä työhyvinvoinnin lähteitä.
Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa. Osaamisen määrästä voi tulla identiteettiä määrittelevä tekijä. Se mitä osaan ja kuinka paljon tiedän, sanelee sen kuinka hyvä työntekijä olen. Tärkeintä on olla oikeassa.
Tähän liittyy kolme ongelmaa:
Epäonnistumisesta ja rakentavasta palautteesta aiheutuu identiteettikriisi. Tulkitsemme eriävät mielipiteet uhkana ja väärässä oleminen iskee suoraan omanarvon tunteeseen.
Tietoa ei haluta jakaa muiden käytettäväksi, koska se määrittelee arvosi työyhteisössä.
Tieto vanhenee yhä nopeammin. Määrällinen osaaminen ei valmista muutoksiin tai siihen, että on ajateltava eri tavalla kuin ennen.
Oppiminen on tietämistä tärkeämpää
Mitä jos uteliaisuus voittaisikin pätemisen? En suhtautuisikaan itseeni enää suljettuna järjestelmänä, joka pyrkii vahvistamaan ja suojelemaan ajatteluaan, vaan avoimena järjestelmänä, joka pyrkii haastamaan ajatteluaan ja luomaan uutta yhdessä muiden kanssa?
Tällöin työnteko ei keskity egon pönkitykseen, vaan yhteiseen tavoitteeseen. Mikä on oikeassa on tärkeämpää kuin kuka on oikeassa. Tähän tarvitaan uudenlaisia työelämätaitoja, joiden keskiössä on kyky havainnoida omaa ajattelua ja toimintaa sekä taito jumpata ajattelua muiden kanssa. Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Mitä voisin tehdä toisin? Mitä muut ajattelevat ja miksi?
Ketterää oppimista arvostavien organisaatioiden tulee ruokkia ympäristöä, jossa hyvät kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä. Tällöin arki on tasapainoilua hallinnan tunteen ja epävarmuuden välillä. Oppiminen on parhaimmillaan innostavaa ja motivoivaa, mutta usein myös kivuliasta ja työlästä. Viestin tulee olla kristallinkirkas: oppiminen on tietämistä tärkeämpää.
Comments