Oman pään pomoksi – suhtaudu ajatuksiisi kuin alaisiisi

Yleinen

”Voi kun oman pään voisi lomauttaa. Ei jaksa tätä ajatusmyllyä” huokaan, kun ajatukset ravaa kehää tekemättömissä töissä tai jumittaa epäonnistuneeseen asiakaskohtaamiseen. Antaisin mieluusti kenkää yhdelle jos toiselle takaraivossa kaihertavalle ajatukselle.

Ihmisissä ja ajatuksissa on kuitenkin se harmillinen ero ettei ajatuksia voi irtisanoa. Ne voi ainostaan saada lähtemään omasta tahdostaan. Miten siis tulla toimeen tämän sekalaisen (ja usein rasittavan) sakin kanssa?

1. Kuuntele ja ole lempeä

”Älä vaan ajattele lämmintä vastaleivottua pullaa”
Onko ajatuksia mahdollista kontrolloida? 

Jokainen meistä haluaa työntekijänä tulla kuulluksi, näin on myös ajatusten laita. Jos kiellät joltakulta mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä, saattaa alkaa sabotointi selkäsi takana. Ja usein älämölö vain kasvaa. On siis tärkeä antaa kaikkien sanoa sanottavansa. Ajatuksilla (kuten meillä ihmisillä) on suuri tarve tulla huomioiduksi. Pelkkä nimeäminen auttaa ensihätään: ”mä huomaan, että mua jännittää miten selviän huomisesta presiksestä.” Välttämättä tälle ajatukselle ei samaisella hetkellä kannata uhrata syväanalyysiä. Esim. iltaisin peiton alla ei ehkä ole oikea aika syventyä pohtimaan elämän epäkohtia. Huolet ja murheet voi kirjata ylös ja laittaa kalenteriin palaveriaika näihin palaamiseksi. ”Kiitos mieleni näistä ajatuksista, palataan asiaan aamulla”.

2. Valitse miten toimit

Ajatukset eivät ole vaarallisia. Niin kauan kuin ne pysyvät pääsi sisällä, niistä ei aiheudu mitään pahaa. Sinä päätät minkä ajatuksen pohjalta toimit. Eli ennenkuin hyppäät ensimmäisen (tai kovaäänisimmän) ajatuksen kelkkaan, pysähdy ja pohdi: mikä ajatus vie minua haluaamani suuntaan? Mikä ajatus on hyödyllinen? Osa äänistä voi olla sinnikkäitä, mutta niitä seuraamalla päädyt poispäin haluamastasi tavoitteesta. Samaan firmaan mahtuu monta mielipidettä, mutta kaikkien pohjalta ei ole järkevää toimia. Johtajan tehtävä on valita ne toimenpiteet, jotka ovat strategian ja vision suuntaisia (a.k.a omien arvojesi mukaisia). Ensin on toki kirkastettava tämä myös itselle (millainen puoliso, työkaveri tai alainen haluan olla? Millaista elämää haluan elää? Millaisia valintoja tämä edellyttää?). Usein toimenpiteiden seuraaminen voi olla kivuliasta ja vaikeaa. Soraäänten sietäminen on kuitenkin helpompaa, kun valinta on oma.

Oman pääkoppani sisällä käy usein kiivaskin polemiikki: ”Hitsi nyt kyllä jäi sellanen fiilis, etten osannut auttaa. Olisi pitänyt osata toimia paremmin. Onkohan minusta tähän?”. Tällöin on syytä ottaa hetken mietintätauko: onko tämä minulle hyödyllinen ajatus? Millaisen vallan annan tälle ajatukselle? Jos kiinnityn tähän ajatukseen, voi olla että päädyn soimaamaan ja uuvuttamaan itseäni. Jopa miettimään alanvaihtoa. Myös näiden ajatusten on tärkeää tulla kuulluksi (muuten ne saattaa jäädä salakavalasti kolkuttelemaan takaravaivoon), mutta niihin juuttuminen ei välttämättä auta minua tulemaan paremmaksi psykologiksi (joka on arvoni/tavoitteeni). Epävarmuudessa vellomisen sijaan visioni kannalta toimivampaa on rakentaa lempeämpien ajatusten pohjalle. ”yritin parhaani” ja ”mitä voin oppia tästä?”. Nämä ajatukset ohjaavat minua tarttumaan haasteisiin, luovuttamisen sijaan.

Jos samat ajatukset valtaa mieleni jatkuvasti, minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko opin elämään niiden kanssa tai vaihdan kurssia (omassa esimerkkitapauksessa alaa). Joskus oma suunta on hyvä tarkistaa. ”Onko tämä sitä mitä haluan, tekeekö tämä minut onnelliseksi?”

3. Täytä kalenteri olennaisella

Toisaalta ihmisen pääkopassa on se onnekas puoli, että tietoisuuteemme mahtuu vain tietty määrä käsiteltävää asiaa kerrallaan. Et voi olla monessa palaverissa yhtäaikaa. Onkin siisi järkevää varata kalenterista enemmän aikaa produktiivisten ja energisoivien ajatusten kuunteluun ja kehittelyyn.

4. Toiminta synnyttää kulttuurin

”Kulttuuri syö strategian aamiaiseksi” sanotaan. Näin myös oman päämme kohdalla. Hyviä aikeita on aina (jokaisen työpaikan seinältä löytyy ”yrityksemme arvot”-huoneentaulu). Todelliset arvot näkyvät kuitenkin siinä miten toimitaan ja käyttäydytään, millaisia valintoja tehdään. Kun osoittaa omalle päälle, että minähän toimin näin, alkaa senmukaiset ajatukset lisääntyä. Reflektoimme omaa toimintaamme ja muokkaamme minäkuvaamme tämän mukaisesti. Tein fiksusti – olen varmaan fiksu kaveri.

Ajatukset mukailee hyväksymis- ja omistautumisterapian periaatteita. Jos kiinnostuit, materiaalia ja työkaluja löytyy mm. kirjasta: Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää (Hayes & Smith).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.