Sitä saa mitä tilaa – odotukset kokemusten ohjaksissa

Yleinen

”Voihan video, taas on edessä tylsääkin tylsempi viikkopalaveri. Menee aika taas harakoille.” (Sama ajatus voi tulla eteen myös  kaukaisen sukulaisen kissanristiäisten tai epäolennaiselta tuntuvan koulutuksen kohdalla.)

Auts. Ei kauhean hedelmällinen asetelma. Naksahtaa samoin tein reseptorit kiinni ja virransäästö päälle.

Miten tämä ennakko-odotus vaikuttaa siihen millainen kokemus palaverista minulle syntyy? Kuinka itse voin vaikuttaa siihen, miten miellyttävänä tai epämiellyttävänä tilanteet koen? Miten minimoida tylsistyminen?

Achor kertoo kirjassaan Happines advantage oivan esimerkin valottamaan odotusten merkityksestä kokemuksellemme:

Ennen luentonsa aloittamista Achor laittaa yleisönsä laulamaan kaikille tuttua laulua. Tämän jälkeen hän kysyy yleisöltä kuinka pitkän aikaa he arvioivat laulaneensa. Arviot heittelevät reippaasti. Ne, jotka pitivät laulamista typeränä, arvioivat ajan olevan selkeästi pidempi kuin ne jotka pitivät laulamisesta tai suhtautuivat siihen mielenkiinnolla.

Eli odottavan aika on tosiaan pitkä.  Odotuksista tulee itseään toteuttavia ennusteita. Tämä mekanismi on ollut tuttu jo pitkään lääkehoidossa. Kun ihminen uskoo saavansa hoitavaa lääkettä, alkaa hän kokea olonsa paremmaksi, vaikka saisikin todellisuudessa pelkkiä suolatabletteja. On siis kyse lumevaikutuksesta – placebosta.

Aivotutkimus osoittaa, että aivomme eivät erota toisistaan suhtautumistapaamme/odotuksiamme ja aitoa tilannetta. Neuroniyhteydet päässämme virittyvät odotustemme mukaisesti.  Me ikään kuin aivojemme tasolla asetamme itsellemme tietyt silmälasit päähän, joiden takaa tarkastelemme tilanteita. ”Taaas se viikon hukkahetki edessä.” Buum! Palaveri-tylsää-blaah -neuroniyhteydet ovat liekeissä. Tämän jälkeen on vaikea nähdä muuta.

Eli sitä saa, mitä tilaa. Tämä on hyvä pitää mielessä varsinkin kun edessä on jotain, josta ei ole kovin innoissaan. Tähän Achor antaakin mainion vinkin, jota olen itsekin yrittänyt hyödyntää.

Otan tietoisesti tavoitteeksi oppia kolme uutta asiaa jokaisesta palaverista/koulutuksesta/tapahtumasta joihin osallistun. Nämä voivat olla mitä vain: jos sisältö ei tunnu relevantilta, aina voi oppia esim. esiintymistavasta tai tehdä havaintoja muista osallistujista.

Tällä tavoin saan tilanteista ainakin jotain irti. Viritän aivoni oppimismoodiin ja teen itselleni palveluksen, elämästäni rikkaampaa ja olostani miellyttävämpää.

Joku saattaisi huomauttaa, että eikös ole niin, että kun odotukset on matalat, on mahdollisuus yllättyä iloisesti. Ehkäpä. Uskon kuitenkin, että kun asenne on synkkä leimaa se kokemustamme niin, että yllättyminen on melko epätodennäköisesti. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että orientoidumme havaitsemaan niitä asioita, joita odotamme. ”You don’t belive what you see, you see what you believe”.

Viitaten aiempaan ”valintojen valtameri” –tekstiin: on hyvä ettei hehkuta liikaa, vaan suhtautuu tulevaan mielenkiinnolla. Turha ehkä sentään odottaa joka maanantaina tajunnanräjäyttävää viikkopalaveria. Kunhan pitää suhtautumisen avoimena, uteliaana ja optimistisena, niin tämä riittää hyvän vireen käynnistämiseen.

Odotusten vaikutuksista vuorovaikutukseen voit lukea lisää otsikon alta: asenneremonttia ja sosiaalista magnetismia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.