Rakkaudesta lajiin

Yleinen

Fintelligensin poikien sanoin, pelkkä protsku ei näy hihassa, vasta liikunta tekee lihasta lihasta.” Lyriikkaa voi soveltaa myös oppimiseen ja kehittymiseen. Ehkä hiukan villi analogia, mutta close enough! Oppimisen kannalta ovat oikeat raaka-aineet, eli teoriatieto, olennaisen tärkeitä, mutta vasta urhealla treenillä saa tiedosta rakennettua jotain käyttökelpoista. Joskus tämä vaatii kärsivällisyyttä (nimimerkillä viisi vuotta teoriaopintoja takana), mutta molemmat peruspilarit ovat kehittymisen kannalta oltava kondiksessa. Eli tietoa kupuun ja radalle testaamaan.

Jotkut lajit ovat sellaisia, että radalle voi lähteä suoraan kokeilemaan ilman sen kummempaa lämmittelyä. Toisaalta joskus on herkullista opiskella juttuja ihan vaan tietämisen ilosta. Todelliseen lajin hallintaan tarvitaan useimmiten molempia. Myös oman rakkauteni – psykologian – kohdalla on näin: pelkällä perstuntumalla pärjäilee kyllä, mutta tutkittu tieto avartaa näkemystä merkittävällä tavalla. Ja se saattaa myös säästää monelta hudilta.

Kasvukehto yliopiston tiedeyhteisössä on ollut mitä mielenkiintoisinta aikaa, mutta aivan eri liigassa painii käytännön työ. Viime kevään kosketus opintopsykologin työhön antoi vihdoin osviittaa siitä mitä psykologialla todella on annettavaa.

Toisaalta psykologian ihanuus piilee myös siinä, ettei suinkaan tarvitse olla psykologi hyödyntääkseen alan tietämystä. Se ei millään tapaa ole kryptistä salatiedettä lukittujen ovien takana. Rakkaus lajiin riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.